Nuotit – ystävä vai vihollinen?
Vinkkaan joskus uudelle oppilaalle, että mikäli hänellä on nuotit hänen toivomaansa kappaleeseensa, hän voisi ottaa ne mukaan laulutunnille. Kun mainitsen nuotit, moni parahtaa tuskaisena: ”En ymmärrä mitään nuoteista!” Osalla ihmisistä vaikuttaa olevan oletus, että laulutunneilla olisi kyettävä laulamaan aiemmin tuntematonta kappaletta suoraan nuoteista. Epäilen joidenkin ajattelevan, etteivät he voi tulla laulutunnille, koska nuoteista laulaminen ei suju eikä musiikinteoria ole tuttua. Rauhoittelen säikähtänyttä oppilasta kertomalla, ettei häneltä odoteta nuotinlukutaitoa. Kerron myös, että itseasiassa melko harva laulunopiskelija osaa lukea nuotteja täydellisesti.
Nuottia voi seurailla vaikkei sitä osaisi lukea
Nuotteihin on silti hyödyllistä tutustua edes alkeistasolla. Nuotteja voi katsella rennolla otteella, ilman painetta täydellisestä solfaamisesta. Nuottia luetaan samoin kun kirjaa: vasemmasta ylälaidasta edetään oikealle ja alaspäin. Kun ymmärtää perusteet:
-Nuotista voi seurata lyriikkaa eli laulun sanoja
-Nuotista voi katsoa onko kappaleessa alkusoittoa tai väli-instrumentaalia
-Nuotista voi seurata summittaista melodian kulkua, eli mennäänkö ylöspäin, alaspäin, pysytäänkö paikallaan ja milloin on tauko
-Kun kehitytään lisää, nuotista voidaan seurata esitysmerkintöjä, kuten milloin hidastetaan (ritardando), milloin kiihdytetään (accelerando), milloin lauletaan hiljaa (piano) milloin kovaa (forte) tai jotain siltä väliltä
-Kun nuotinlukutaito on jo edistynyt, nuotista voidaan hahmottaa muumuassa kappaleen rakenne, tahtilaji, sävellaji ja sen muutokset (esimerkiksi ne kuuluisat euroviisumodulaatiot!), melodian erityispiirteet, nuottien kestot, sävellajiin kuulumattomat sävelet jne
-Pidemmällä olevat olevat laulunharrastajat pystyvät katsomaan nuotista, kuinka kappale soveltuu heidän äänialalleen, ja suunnittelemaan kuinka rekisterinvaihdot voisi toteuttaa kappaleessa. Tällaisen hahmotuskyvyn avulla laulaja ymmärtää esimerkiksi, onko kappaleen sävellajia tarvetta muuttaa, ja hän kykenee kommunikoimaan asiasta kanssamuusikoille.
Yhteinen symbolikieli
Nuotteja tarvitaan myös laulunopettajan takia. Kun minulla on nuotti, voin säestää oppilasta pianolla. Minun on myös helpompi opettaa kappaletta ja sen melodiaa, kun näen sen nuotista, eikä minun tarvitse muistella korvakuulolla että kuinkahan se menikään. Tämä on erityisen tärkeää jos kappale ei ole itselleni erityisen tuttu, eikä laulutuntien ”perusohjelmistoa”. Haluan tietysti opettaa kappaleen kerralla oikein. Väärin opittu melodia saattaa syöpyä syvälle lihasmuistiin ja sitä voi olla haastavaa korjailla myöhemmin.
Nuotit ovat ikäänkuin soivan musiikin symboleja. Nuoteista nähdään silmin sama, mikä korvin kuullaan. Mikäli oppilas jatkaa musiikin parissa, hän tulee huomaamaan, että nuotit ovat kuin muusikoiden yhteinen kieli, tai kartta, josta havaitaan selkeästi keskeiset koordinaatit. On hankalaa kommunikoida, mikäli jokaisella on oma kielensä.
Nuotinlukua voidaan harjoitella laulutunnilla
Se kuinka keskeinen asia nuotinlukutaidon opettelu on laulutunnilla, riippuu oppilaasta ja kontekstista. Musiikkiopistossa opiskelun yhtenä tavoitteena on oppilaan musiikinhahmotuskyvyn kehittyminen ja musiikinteorian ja säveltapailun oppiminen, ja laulutuntien tulee osaltaan tukea näitä tavoitteita. Laulutunneilla tuodaan käytäntöön teoriatunneilla opittua. Yksityistunneilla käyvää asiakasta opetan hänen tavoitteidensa ja kiinnostuksenkohteidensa mukaisesti. Nuotinlukuun voidaan käyttää laulutunneilla aikaa, mikäli oppilas niin haluaa. Todennäköistä kuitenkin on, että laulutunneilla nuotit tulevat tutummaksi ja muiden taitojen ohessa myös nuotinlukutaito kehittyy pikkuhiljaa.
Nuotit eivät ole laulajan vihollinen, vaan ystävä 🙂
